Täällä sitä taas ollaan ruudun takana varmaan mun blogihistorian pisimmän tauon jälkeen. Päätin ottaa vähän "lomaa" tästä bloggailusta, koska työt vei multa niin paljon aikaa ja energiaa ja inspiraatioki oli vähän hukassa. Jokapäivä, ku tulin töistä nukuin pari tuntia, kävin reeneissä, söin ja menin taas nukkumaan ja hyvällä tuurilla saatoin nähä kavereitaki välissä, jos oli vapaata reeneistä. Nyt on kuitenki työt tämän kesän osalta tehty ja oon jo viikon tässä ehtiny vaan lomailla.
Päätin nyt vaan tulla avaamaan teille vähän mun yöllisiä ajatuksia ja samalla jakamaan pari kuvaa, jotka käytiin Petran kanssa nappaamassa toissaviikonloppuna meidän kaverin rippijuhlie jälkeen. Viininpunainen pitsimekko on kirpparilöytö Unkarista. Löydettiin ihan sattumalta ostoskeskuksen alakerrasta kirppari ja löysin sieltä tuon ihan käyttämättömän mekon kympillä! Alkuperäiset hintalaput oli vielä paikallaan ja H&M:llä tuon mekon hinta oli ollut 35e eli loistolöytö!
Mun loma on kulunut tosi nopeesti. Oon tutustunu moniin uusiin ihmisiin ja myös aikasempiin tuttuihin paljon paremmin, ja huomannu kuinka huipputyyppejä mun ympärillä on. Se on niin hassua, miten mielipide jostain ihmisestä voi muuttua ihan täysin vaikka parissa tunnissa. Niin mulle on käyny muutaman kerran tänä kesänä ja oon tosi ilonen, että oon menny tutustumaan niihin ihmisiin, enkä oo antanu minkään kauan sitte saatujen ensivaikutelmien tai muiden ihmisten puheiden vaikuttaa mun mielipiteeseen ihmisistä. Oon myös oppinu olemaan vielä enemmän välittämättä siitä mitä muut ajattelee musta. En oo koskaan ollutkaan sellanen ihminen, johon toisten ihmisten, varsinkaan tuntemattomien, mielipiteet on kovin vahvasti vaikuttanu, mutta nyt oon jotenki vielä enemmän oppinu tekemään niitä omia päätöksiä ja elämään mun omaa elämää.
Kesän aikana oon myös huomannu, kuinka tärkeitä kaverit on ja kuinka tärkeetä on huolehtia, että ne pysyy kavereina. Nyt kun ei enää syksyllä mennäkkään samaan kouluun samojen kavereiden kanssa, vaan kaikki lähtee omille teilleen eri kouluihin ja eri kaupunkeihin, ei nähdäkkään enää jokapäivä. On niin surullista ajatella, että kohta monet mun entiset koulukaverit saattaa olla vaan ihmisiä, jotka joskus tulee vastaan ja moikkataan niinku ennenkin, mutta en tiedä niistä enää muuta kuin nimen.
Toooosi iso anteeksipyyntö jos teksti on sekavaa. Multa ei vaan irtoa kovin selkeitä tuotoksia näin öisin :D
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Comment, please! :)